Näkymättömät hahmot olemattomien ranskalaisten parvekkeiden
takana,
harsoisen maailman tautologia tupakeittiössä,
rappukäytävässä portaita pitkin putoava kumiseva lapsenkenkä!
Ohikulkevien ihmisten pohkeet pakenevat,
selkäpuolella varjot pitenevät,
taipuvat, laahautuvat siltojen alle,
en voi estää heitä syömästä valheita.
Kevään täysi voima on vielä edessä, jos niin haluat,
sinä olet säästänyt sitä,
silmäsi näyttivät aina haaleilta,
sanasi olivat väkeviä:
raakana juotuna kirjaimia takertui kurkkuun,
huonosti sulavia.
Sinun huoneesi oli kaunein huone,
nyt se on huutoa täynnä,
ääni ei enää mahdu mihinkään,
hiljaisuus aiheuttaa pullistuman päähän.
